"Jos ajattelee kielteisiä ajatuksia, antaa kielteisyydelle luvan tulla." Näin todetaan eräässä kirjassa, jota olen juuri lukemassa. (Mainittakoon, että kyseessä ei ole mikään suuri elämänviisauden käsikirja, päivastoin. Kyseessä on tuiki tavallinen tusinaromaani, jossa päähenkilö rämpii syvällä tai vielä syvemmällä suossa kohdattuaan monenmoisia vastoinkäymisiä.)
Ensilukemalla olin tismalleen samaa mieltä lainauksen tekstin kanssa. Negatiivisten ajatusten ympäröimä ihminen näkee helposti negatiivista missä tahansa. Jos oma elämänasenne on pessimismin, negatiivisuuden ja tuomiopäivän odotuksen värittämä, mistäpä silloin voisi löytyä mitään positiivista ja iloista optimismin aihetta? Niin usein törmää ihmisiin, joiden vastaus kuulumisten tiedusteluun on listaus viime aikoina vastaantulleista negatiivisista asioista. Kielteinen asenne tekee kielteisen ihmisen koko maailmasta negatiivisen.
Toisella lukemalla aloin pohtia lausahduksen todenperäisyyttä. Jos puhutaan pelkästään asenteesta, asia on varmasti juuri niin kuin lainaamani viisaus sen sanoo. Kielteisten asioiden ajatteleminen luo lisää kielteisyyttä. Oma asenne on valintakysymys, muokattavissa oleva asia.
Kaikki kielteiset asiat joita ihmiset kohtaavat, eivät kuitenkaan ole hallinnassamme, emmekä voi niihin vaikuttaa. Joissakin tilanteissa kielteiset reaktiot ovat luonnollisia ja asiaankuuluvia. Pitääkö niihin silti vetää raja? Saako masennuksessa, murheessa tai itsesyytöksissä rypeä? Milloin ohittuu normaalin luonnollisen reaktion raja ja tapahtuu siirtymä sinne kielteisen asenteen saastuttamalle harmaalle alueelle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti