Eskon tempaus

Mieshenkilö nimeltään Esko Kiesi aiheutti jonkin aikaa sitten julkista närästystä naisia koskevilla kommenteillaan. Esko tykkää, että naisten tulee olla haluttavia ja ehdottomasti miestään nuorempia. Johtajiksi naisista ei ole, sen sijaan heidän tulee silittää miestensä vaatteet. Eikä siinä mitään, saahan Esko ajatella niin kuin tahtoo. Mielipiteenvapaus lienee yksi ihmisoikeuksista, ja ihminenhän Eskokin on (luulisin).

Eskon julkisuuteen nousseen naisnäkemyksen aiheuttama närä sai Eskon tuolloisen pomon kommentoimaan asiaa nopeasti. Sanatarkasti lausunto ei meni hieman toisin, mutta idea oli tämä: "Emme ole Eskon kanssa samaa mieltä, kyllä Esko on nämä näkemykset esittänyt ihan yksityishenkilönä." Aivan kuin lausunnon lopusta olisi puuttunut vakuuttelu: "Miehille me autoja ensisijaisesti myymme, Audia vielä varsin konservatiivisin arvoin. Mutta eihän me täällä automyynnin maailmassa mitään sovinisteja olla, (kröhöm) uskokaa pois."

Odotin kovasti, että jostain olisi lipsahtanut julkisuuteen tieto siitä, miten Kiesi selitti asian pomolleen. Olisin melkein halunnut olla kärpäsenä katossa. "Sori nyt vaan pomo. Minä olen katsos muutaman vuosikymmenen tehnyt markkinointihommia, tottunut miettimään sitä, miten asioista viestitään ja miten erilaiset viestit uppoavat massoihin. Mutta katsos kun nyt ei oikein käynyt mielessä, että miten tää mun naisjuttu otetaan vastaan. Ajattelin, että homma toimii niinku autojen kohdalla. Minähän vain erittelin laitteen ominaisuuksia ja käyttötarkoitusta. En kerrassaan tajua mikä tämän metelin aiheutti!"

Eskon julkisuuteen antama selitys ei minuun uppoa - Kiesi kun selittää naislausuntojensa olleen "enimmäkseen huumoria". Tosikkona minun on vaikea ymmärtää, mitä on "enimmäkseen huumori". Ehkä jotain samantapaista kuin "melkein raskaana" tai "lähestulkoon kokonainen"?

Kohun myötä Esko Kiesi otti ja erosi tehtävästään. Tämä liikku saanee joitakin ihmisiä myöntämään Eskolle suoraselkäisyyspisteitä. Kantoihan mies sentään vastuun sanoistaan. Vai olikohan niin? Eskon entinen työnantaja painottaa, että Kiesiä ei painostettu eroamaan. Tietenkään ei. Kröhöm.

Mitä Esko nyt aikoo tehdä, sitä en tiedä. En kuitenkaan olisi hämmästynyt, mikäli Esko nähtäisiin pian jossakin katsotussa talk-showssa. Uusi lehtihaastattelu voisi myös olla poikaa. Luultavasti näkökulma olisi kuitenkin eri kuin edellisessä. Jutussa Todellinen Kiesin Esko käsiteltäisiin epäilemättä miehen traagisen onnetonta äitisuhdetta, pettymyksiä parisuhteissa tai nykymiehen roolin asettamien paineiden aiheuttamia vääristymiä. Tämän jälkeen Eskolle ropisisi vakallinen säälipisteitä. Esko antaisi lisää haastatteluita, rakastuisi tulenpalavasti johonkin jo hieman rypistyneeseen missikisojen perintöprinsessaan, eikä ajaisi enää koskaan Audilla.

Kielto kielteisyydelle?

"Jos ajattelee kielteisiä ajatuksia, antaa kielteisyydelle luvan tulla." Näin todetaan eräässä kirjassa, jota olen juuri lukemassa. (Mainittakoon, että kyseessä ei ole mikään suuri elämänviisauden käsikirja, päivastoin. Kyseessä on tuiki tavallinen tusinaromaani, jossa päähenkilö rämpii syvällä tai vielä syvemmällä suossa kohdattuaan monenmoisia vastoinkäymisiä.)

Ensilukemalla olin tismalleen samaa mieltä lainauksen tekstin kanssa. Negatiivisten ajatusten ympäröimä ihminen näkee helposti negatiivista missä tahansa. Jos oma elämänasenne on pessimismin, negatiivisuuden ja tuomiopäivän odotuksen värittämä, mistäpä silloin voisi löytyä mitään positiivista ja iloista optimismin aihetta? Niin usein törmää ihmisiin, joiden vastaus kuulumisten tiedusteluun on listaus viime aikoina vastaantulleista negatiivisista asioista. Kielteinen asenne tekee kielteisen ihmisen koko maailmasta negatiivisen.

Toisella lukemalla aloin pohtia lausahduksen todenperäisyyttä. Jos puhutaan pelkästään asenteesta, asia on varmasti juuri niin kuin lainaamani viisaus sen sanoo. Kielteisten asioiden ajatteleminen luo lisää kielteisyyttä. Oma asenne on valintakysymys, muokattavissa oleva asia.
Kaikki kielteiset asiat joita ihmiset kohtaavat, eivät kuitenkaan ole hallinnassamme, emmekä voi niihin vaikuttaa. Joissakin tilanteissa kielteiset reaktiot ovat luonnollisia ja asiaankuuluvia. Pitääkö niihin silti vetää raja? Saako masennuksessa, murheessa tai itsesyytöksissä rypeä? Milloin ohittuu normaalin luonnollisen reaktion raja ja tapahtuu siirtymä sinne kielteisen asenteen saastuttamalle harmaalle alueelle?